Blogin kirjoittaminen on vähän jäänyt. Olen ollut todella väsynyt ja fiilis on ollut lähinnä "ei kiinnosta" ja "ei jaksa". Tämän lisäksi arjessa riittää vilinää ja tekemistä enemmän kuin yksi ihminen ehtii ja jaksaa.

Lapset ovat alkaneet oirehtia. Yksi joutui ensimmäistä kertaa puhutteluun koulussa. Toisesta taas koulunkäyntiavustaja soitti kotiin, kun lapsi oli vain itkenyt koulussa eikä ollut suostunut menemään luokkaan. Hän ei ollut suostunut kertomaan mikä on. Tilannetta ei saatu koulussa ratkaistua, joten jouduin hakemaan lapsen kesken päivän kotiin, koska hän ei puhunut mitään eikä suostunut liikahtamaan niiltä sijoiltaan, johon oli jämähtänyt...

Tämä on yksi osa sitä hintaa, jota joutuu maksamaan, kun menee muuttamaan lasten turvallisen perhe-elämän päälaelleen...