Joulu meni koko perheen kesken, vielä. Tunnelma oli ihan ok. Ajankohta lapsille kertomiseen on uusi vuosi, uudet tuulet. Odotan, että mies muuttaa pois tammikuun loppuun mennessä.

Olen alkanut mielessä jakamaan tavaroita. Ja katselemaan kotia ja tiettyjä tavaroita. Osasta oikein odotan, että ne lähtee. Pelottavaa olla onnellinen eroon liittyen mistään asiasta. Mutta kai se on mielen keino selviytyä hankalasta asiasta. Sitä löytää väkisin hyviä puolia. En malta odottaa, että tietyt huonekalut lähtevät pois. Ja miehen tavarat, ne lähinnä ärsyttää olemassa olollaan. Miehen jättämät tiskit. Miehen vaatteet.. Kaikki ärsyttävät pienet asiat on kohta poissa. Ei enää keittiötä, joka on kuin pommin jäljiltä, kun en itse ole käynyt siellä pariin päivään... Ei dumpattuja puhtaita pyykkejä kasoissa odottamassa myöhään illalla, kun mies on päättänyt pestä pyykkiä ja ripustanut niitä kuivumaan, jaksamatta kuitenkaan hoitaa hommaa kokonaan. Ei enää valittamista ja vaatimista minun suuntaani mistään asiasta.

Tilanne on se, että mies on välillä pitkiä jaksoja työttömänä. Josta syystä minä teen kokopäiväisesti yhtä työtä ja iltatöitä 2-3 krt viikossa + viikonloppuisin joko yhden koko päivän tai molempina päivinä puoli päivää. Ja silti minun pitäisi hoitaa kotitöitä vaikka toinen on kotona tai harrastuksissaan tekemässä mitä mieli tekee. Ei mielestäni kovin reilua.